Kotiutumistarina NAMU

Koko: keskikokoinen
Ikä: 3 vuotta
Saapunut Suomeen: 02/2020
Sukupuoli: uros, sterkattu

Namu-koira tuli luoksemme helmikuussa 2020. Saapuessaan Namu oli noin 3-vuotias. Jo lentokentällä Namua hakiessamme huomasimme, että Namua pelotti kovasti. Onneksi Romaniasta tutut ihmiset olivat vielä mukana, ja Namu pääsi tutun ihmisen syliin. Kotimatkalla autossa Namu oli yhä jännittynyt, mutta rohkaistui silti katselemaan ikkunasta uteliaana. Ensimmäinen viikko kotiutumisessa oli kaikista haastavin. Namua pelotti paljon, ja välillä hän ulvoi entisten ystäviensä perään, varmaankin miettien, mihin kaikki tutut koirakaverit ovat jääneet. Namua jännitti niin, että hän hyppi vasten ulko-ovea, ja löytyipä sopiva tähystyspaikka usein myös keittiön pöydältä. Namulla olikin kuulemma ollut tapana Romaniassa viettää aikaa koppien katoilla, eli tuntuu ymmärrettävältä, että Namu hakeutui korkeille paikoille uudessakin kodissa. Paras turva- ja piilopaikka löytyi kuitenkin uusien hoitajien sängyn alta, missä Namu vielä tänäkin päivänä tykkää oleskella. Saimme apua Adinan enkeleiden aktiiveilta monin tavoin, mistä olemme yhä valtavan kiitollisia!

rescuekoiran kotiutumistarina

Noin kuukauden kuluttua meille saapumisen jälkeen Namu oli selkeästi jo paljon enemmän oma itsensä. Ulkona tuntemattomat ihmiset ja koirat jännittivät. Namu ei koskaan haukkunut muille koirille, tarkkaili vain kummissaan, että miten tässä kuuluisi käyttäytyä. Välillä meidän täytyi kantaa Namu kotiin, jos liikkuminen eteenpäin jännitti liikaa. Kärsivällisen harjoittelun jälkeen Namu alkoi pikkuhiljaa luottaa meihin uusiin hoitajiinsa. Kun näimme ensimmäistä kertaa Namun hännän nousevan ylös kippuralle ja heiluvan, tunsimme aivan valtavaa iloa ja onnea. Emme olleet edes tienneet, että Namun häntä menee luonnostaan kippuralle. Hännän heiluttaminen oli suuri edistysaskel Namun kotiutumisessa. Kun luottamus vahvistui entisestään, Namu alkoi hakea meiltä paljon rapsutuksia ja huomiota. Selvisi, että Namu rakastaa olla lähellä ja sylissä.

Kun kokeilimme ensimmäisiä kertoja jättää Namua yksin niin, että emme todellisuudessa lähteneet kauas vaan jäimme lähelle tarkkailemaan tilannetta, Namu hyppi hädissään ulko-oveamme vasten. Jatkoimme harjoittelua, ja lopulta Namu tajusi, että hoitajat palaavatkin aina takaisin. Namu sopeutui yksinoloon yllättävän nopeasti, ja nykyään yksinolon kanssa ei ole mitään ongelmia. Kun palaamme kotiin, Namu juoksee innoissaan ovelle meitä vastaan ja pitää meille “puhuttelun” hellästi mörähdellen. Namun lisäksi luonamme asuu gerbiilejä isossa lasiterraariossa. Alkuun Namu oli kovin kiinnostunut näistä pienistä palleroista, ja saattoi yrittää hyppiä terraarion lasia vasten. Ajan kanssa kiinnostus kuitenkin hälveni, ja nykyään Namu ei edes huomaa gerbiilejämme. Silloinkin, kun huomaa, Namu vain katselee gerbiilien touhuja ihmeissään.

rescuekoiran kotiutumistarina

Kahden vuoden aikana olemme saaneet huomata, että Namu on todella rakastava ja leikkisä koira. Hän nukkuu usein sänkymme vieressä omalla, sängyn korkeudelle yltävällä alustallaan, ja tulee säännöllisesti pyytämään rapsutuksia ja hellyyttä. Muut koirat kiinnostavat Namua paljon, ja muita koiria nähdessään hän istuu usein alas tai menee makuulleen uusia potentiaalisia kavereita tarkkaillen. Etenkin keskikokoiset, pörheät koirat ovat Namun mieleen. Tuntemattomia ihmisiä hän vieläkin vähän arastelee, mutta viimeisen puolen vuoden aikana Namu on ottanut suuria harppauksia eteenpäin tässäkin asiassa. Namu on aivan valloittava koira, ja rakastamme häntä syvästi. Vaikka alku oli stressaavaa
aikaa meille kaikille, olemme valtavan kiitollisia siitä, ettemme antaneet periksi. Namu kaipasi vain rakkautta ja aikaa luottaakseen meihin ja näyttääkseen meille luonteensa.

rescuekoiran kotiutumistarina

Vinkkinä adoptiokoiraa hakeville sanoisimme, että varautukaa siihen, että kaikki saattaakin mennä ihan toisin, kuin ajattelitte. Tutustukaa adoptiokoiria ottaneiden tarinoihin. Ennenkaikkea koittakaa ajatella tilannetta adoptiokoiran näkökulmasta; ihan uuteen maahan ja kotiin tulo olisi pelottavaa kenelle tahansa meistä. Kuka tahansa kaipaisi sellaisessa tilanteessa rakkautta ja ymmärrystä. Antakaa koiralle tilaa, jos hän sitä tarvii, ja luottakaa siihen, että koira
alkaa luottaa teihin, kun olette hänen luottamuksensa arvoisia. Sopeutumistilanteessa tunteita voi tulla laidasta laitaan. Puhukaa näistä tunteista rakkaidenne kanssa, yksin ei tarvitse jäädä.Tunteet ovat vain tunteita, ja kaikesta kyllä selvitään kärsivällisyydellä ja empatialla.

Terveisin,

Namun perhe

12.12.2021