Kotiutumistarina LILI ja DAALIA

Koko: keskikokoinen
Ikä adoptiohetkellä: 3 ja 1,5 vuotta
Saapunut Suomeen: 12/2017
Sukupuoli: narttu, sterkattu

Hei ystävät!

Täällä kirjoittelee Lili ja Daalia. Muutimme Suomeen omaan kotiimme loppuvuodesta 2017. Minä, Lili, olin tuolloin n. 3v. ja tyttäreni Daalia n. 1,5v. Olemme olleet oikein onnellisia täällä oman perheemme kanssa, ja meitä rakastetaan hurjasti! ❤️ Äiti muistaa joka päivä sanoa meille, kuinka kiitollinen on meistä.

Totuimme uuteen kotiimme ja lähimpiin ihmisiimme melko nopeasti. Minä, Lili, olin alusta alkaen rohkeampi, ja tuellani myös pikkuiseni Daalia alkoi luottaa ihmisiin ja uskalsi asettua taloksi kotiimme. Aluksi vieraat olivat meistä (etenkin Daaliasta) epäilyttäviä, eikä heitä ilman haukkumista ja tuijottamista päästetty liikkumaan sisätiloissa 😅 Nyt tilanne on jo alkuun verrattuna helpottanut ja karkkilahjonnan avulla uudetkin vieraat saavat meille tulla.

Toisia koiria emme edelleenkään kotiimme hevillä päästä. Ulkona lenkillä järjestämme usein pienimuotoisen mellakan toisen koiran kohdatessamme, mikäli lyömme viisaat päämme yhteen 😅 Mutta silloin kun olemme yksin liikenteessä äidin kanssa, toisten koirien kohtaamiset sujuvat hyvin ja käymme välillä tervehtimässäkin heitä. Etenkin Daalia suhtautuu toisiin koiriin varovaisen uteliaasti ja innostuneesti, Lili puolestaan ei välitä tehdä kovin läheistä tuttavuutta.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on received_439689160896455.jpeg

Minä, Lili, opin sisäsiistiksi lähes saman tien, ja Daaliakin oppi melko nopeasti. Totuimme jäämään kotiin työpäivien ajaksi myös melko nopeasti. Meillä on myös ihana eno (äidin veli), joka käy ulkoiluttamassa meitä päivällä, kun äiti ja isi ovat töissä 🤗 Tykkäämme tosi paljon (metsä)retkistä, ja etenkin Daalialle (jonka etutassut ovat ulospäin kääntyneet ja takajalasta patellaluksaatio leikattu ja ristiside kuntoutettu) metsässä liikkuminen onkin parasta liikuntaa 🙂. Äiti on tehnyt Daalialle myös tossuja etutassuihin, niin pikku lenkit asfaltillakin onnistuvat.

Rakastamme ruokaa yli kaiken, ja aivan varmasti herätämme äidin aamulla valmistamaan meille aamupalaa 😌. Meistä on hauskaa myös leikki, jossa saamme etsiä nameja, joita äiti ja isi ovat piilottaneet. Tykkäämme myös läheisyydestä ja rapsutuksista. Daalia tosin osaa myös kertoa paljon puhuvalla murinalla, mikäli hempeily riittää ja on aika saada omaa tilaa 😄.

Kaiken kaikkiaan elämämme täällä Suomessa oman rakastavan perheemme kanssa sujuu hyvin ja saamme osaksemme valtavasti rakkautta. Alun pienien haasteiden jälkeen olemme sopeutuneet tänne oikein hyvin ja meitä rakastetaan juuri sellaisiana kuin olemme ❤️ Kiitos, Adina ja ystävät, että annoitte meille oman hyvän kodin ❤️

Terveisin,

Lili ja Daalia perheineen